Kävin
tuolla Killinkoskella SVHY: n valokuvausmuseossa syyskuun alussa. Otin mukaan paikan henkeen sopivan kameran Konica autoreflexT3.
Museossa sitten huomasin että salaman paristot oli tyhjät. Eikä uusia missään, seurauksena suomalaisia voimasanoja. No olihan
minua kaikkialle seuraava Konican digitagi kamera sentään mukana. Kamerassa on vaan typerä salamavalo koska sen välähdyspäätä
ei voi kääntää minnekään joten kaikki se tavara mikä on lasin takana jää kuvaamatta.
Vanha
inkan tehtaitten rakennus. Täällä sijaitsee SVHY: n museo. Kävellään lastauslaiturin vasemmalta puolelta portaikkoon, kiivetään
toiseen kerrokseen, käännytään vasemmalle ja siellä hallin perällä on valokuvauksen historiaa.
Vanha kylpyhuone laboratorio. Suurennuskone on legendaarinen Meoptan valmistama
Opemus 6x6. Vastaavassa labbiksessa sitä tuli 60-luvun alkupuolella väännettyä kuvaa. Konekin oli sama. Olosuhteet olivat
kylläkin kamalat, kuumaa ja kosteata. Myöhempinä aikoina sitten oma labbis oli luksusta tähän verrattuna.
Tämä
vehjes on pinnakaisvedostus laite. Lasin päälle laitetaan negatiivi ja negan päälle valokuvaspaperi. Kansi päälle ja valotetaan
paperi. Laitetta käytettiin sarjatuotanto kuvissa, kuten postikortteja tehdessä, tai yleensäkin vedoksissa mitä tehtiin useita
kappaleita. Oikealla oleva kellokytkin mahdollisti kaikkien vedoksien samanlaisen valotuksen.
Aikanaan
Suomen niemeä kierteli muutama elokuvan esittäjä. He kuljettivat mukanaan projektorin ja valkokankaan. Kuvan esittämä projektori
on kiertävän elokuvan esittäjän työkalu. Valona toimivat hiilikaarilamppu ja käyttövoimana elokuva esittäjän käsivoimat. Elokuvat
olivat mykkäfilmejä. Projektori on melkoinen harvinaisuus, niitä löytyy maailmasta kaksi kappaletta ja tämä on niistä toinen.
Tulee vaan mieleen että kukahan kunnostaisi ja entisöisi laitteen. Varmaankin on käynyt niin kun projektorin käyttö on päättynyt,
niin arvokas laite on varastoitu jonnekin tallin vintille ja annettu rauhassa ruostua.
Adapter
verkkojulkaisujen Päätoimittaja ja Artdirektor on kuvattu Valokuvaamo Tenholan kulisseissa. Killinkosken kyläyhdistys on rakentanut
Valokuvaamo Tenholan, museon yhteyteen. Sieltä saa käsityksen siitä minkälainen oli vanha valokuvaamo.
Valokuvaamo
Tenholan kamera, runko puuta. Toinen Tenholan kamera näkyy taustalla. Samoin taustalla on vanha kuvan kuivauslaite.
Toivotan
museolle onnea ja menestystä alku on lupaava. Talven aikana museo saa lisää tilaa, esineistöä järjestellään uudestaan ja lisää
tavaraa tulee näytille. Kaikki valokuvauksesta kiinnostuneet ja muutkin, jos satutte kylille, niin menkääpä katsomaan. Ajattelinpa
mennä ensi kesällä itse käymään siellä uudestaan ja varmistaa että salamassa on tuoreet paristot.
Kiitos
yhteistyöstä. Killinkosken kyläyhdistys PJ Vesa Postiselle.
Tuli käytyä uudestaan Killinkoskella. Museo on laajentunut
ja saanut uuden nimen, Kamerataivas. Varustus oli asianmukainen, eli kamerana Minolta AF 7000 ja toimiva salama.
Kamerataivaan yksi nähtävyys, venaläinen studiokamera. Negatiivikoko
noin A4. Saatu museoon lahjoituksena.
Keitele-Päijänteen kanava
Keitele
Päijänne kanava on rakennettu 1990–1993. Tosin kanavaa on suunniteteltu jo niinkin varhain kun 1700 luvulla. Vuonna 1861 esiteltiin Suomen Tie- vesikulkulaitokselle Keisarin käskykirje kymijoen kanavoinniksi. Kanavan
rakentamisen summa saatiin laskettua ja se oli 2.5 miljoonaa hopearuplaa. Kanavointi olisi toteutuessaan muodostanut vesireitin
Savosta Keiteleen ja Päijänteen kautta Kymijokea pitkin Suomenlahteen. No hanke
ei toteutunut. Seuraavan kerran hanke otettiin esille 1907 lähinnä kuntien toimesta. 1918 hanke oli lähellä toteutua lähinnä
Päijänteen yhdistämisestä mereen Kymijoen kautta. Mutta rautatie- ja maanteiden kehittäminen ja rakentaminen oli esteenä kanavahankkeille.
Seuraavan kerran hanke oli esillä eduskunnassa 1964. Huonolla menestyksellä. Kanava rakennettiin pitkällisen miettimisen jälkeen
1990 vuonna saatiin työt alkamaan ja kanava oli valmis 1993. Kanavan rakentamisen
suoritti silloinen Neuvostoliitto.
Kanava
rakennettiin kaiketikin liian myöhään, eipä siinä nykyisin ole tavaraliikennettä veneilijät on kanavan suurin käyttäjäkunta.
Puu kulkee autolla tai junalla. samoin sellu ja paperi. Hupiveneellä pääsee mukavasti Keiteleeltä aina Lahteen saakka.
Paatelan
sulku on ensimmäinen sulku Keiteleestä
kuhnamoon.
Kuvassa Kuhnamon puoleinen sulkuportti. Taustalla komeaa keskisuomalaista maisemaa.
Paatelan
sulun valvomo, täältä ohjataan koko kanavan liikenne. Sulut toimivat kauko- ohjauksella ja täällä on keskusvalvomo. Tarvittaessa
suluilta saadaan suora yhteys tänne laitureilla sijaitsevilla puhelimilla.
Kilvestä
voi päätellä mistäpäin kanavanrakentajat tulivat.
Kanava tarina jatkuu kunhan pääsen kuvaamaan loput kanavan kuuluvat sulut. Kapeekoski ja Kuusaa on jo kuvattu. Mutta muutema
kuva Pörrin sillasta tuohon hyväksi lopuksi.
Kuvaa Pörrin sillasta Kapeekosken sulku on sillasta
vasemmalle.
Kun käsittelin kuvia huomasin että kuvia ottaessani kamera oli vinossa.
Sillan pystypalkkien mukaan sitten oijoin kuvaa ja totesin että silta viettää Suolahteen päin. Tuli siinä mieleen että eihän
niin voi olla, eikös sillat tehdä vaateriin. Oli pakko lähteä uudestaan kuvauspaikkaan tarkastamaan asia. Ja kas silta toisiaan viettää
Suolahden suuntaan.
Katso myös muita Kulttuuriviestin Adapterin sivuja
|